Väitöstilaisuus 29.1.2010 Helsingin yliopiston Pienessä juhlasalissa klo 12. Kuvassa: Lehtonen, Sintonen, Amnell
Matti T. Amnell: LECTIO PRAECURSORIA
(Puhe väitöstilaisuuden alussa)
Kunnioitettu kustos, arvoisa vastaväittäjä, hyvät naiset ja herrat.
Väitöskirjani nimi on Uskonto ilman uskontoa. Radikaalin postmodernin uskonnonfilosofian haaste. Tutkimukseni ensisijaisena kohteena on amerikkalaisen Mark C. Taylorin, englantilaisen Don Cupittin ja kanadalais-englantilaisen Grace Jantzenin uskonnonfilosofia.
Englantilainen filosofi ja sosiologi Ernest Gellner kirjoittaa kirjassaan Postmodernism, Reason and Religion, että uskonnollisen näkemyksen mukaan perimmäinen totuus on ilmoitettua totuutta. Valistuksesta alkunsa saanut modernismi on taas sitä mieltä, että objektiivinen totuus on saavutettavissa järjen ja tieteen avulla. Postmodernismi puolestaan torjuu objektiivisen tiedon ja asettaa tilalle tulkinnallisen totuuden, joka kunnioittaa sekä tutkijan että tutkimuskohteen subjektiivisuutta. Nämä Gellnerin sanat antoivat minulle aiheen ja motiivin tutkimukseeni.
Gellnerin mukaan meidän länsimaisen kulttuurimme kolme päätekijää ovat edellä mainitut: uskonto, modernismi ja postmodernismi. Kulttuurimme on eräänlainen kolmiodraama, jossa nämä kolme näkemystä todellisuuden olemuksesta ja totuudesta keskustelevat keskenään, kamppailevat keskenään ja tekevät yhteistyötä. Tässä kolmiossa kaksi osapuolta liittoutuu usein kolmatta vastaan. Tämä liittoutuminen vaihtelee eri kysymyksissä. Halusin tutkia radikaalia postmodernia uskonnonfilosofiaa, ja tämä kolmioasetelma, kristinusko, modernismi ja postmodernismi, oli minusta hedelmällinen työväline, jonka avulla voi selvittää, mistä postmodernissa uskonnonfilosofiassa on oikein kysymys.
Tämän väitöstilaisuuden lectio on kokonaisuudessaan blogin sivulla, jonne pääset sivupalkissa olevasta linkistä tai seuraavasta linkistä: Matti T. Amnell: lectio praecursoria 2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti