Haastatteluja. Interviews

Arkistoissa:

Rev. Matti Pekkarinen [since 1998 Matti T. Amnell, Doctor of Theology, Doctor of Philosophy]: New Associate pastor at Lutheran church says 1974 battle tested his faith in God. - Toronto Star , Nov 04, 1981. Archives

Haastattelu Toronto Star -lehdessä. Kuva (Getty's Images)


2015: Matti T. Amnell: Agricola, Rööperin ja Eiran kirkko. (historia, rakenne, käyttö, merkitys ja funktio, tulevaisuus)
2013: Matti T. Amnell: Mahdottomuuden kokemus Jacques Derridan poststrukturalistinen tutkimustraditio (sivut)
Moderni ja postmoderni ateismi ja kristinusko, Matti T Amnell. TT Mika K. T. Pajusen seminaarimuistio Matti T. Amnellin esitelmästä Suomen Ekumeenisen Neuvoston Opillisten kysymysten jaoston Usko-tiede- ateismi -seminaarissa 24.9.2010.

"Kadulla kulkee mustiin pukeutunut teinityttö, jonka takin selässä lukee--": I am my own God, I do what I want." - Mitä tällaisen tempauksen takana voisi olla? Ei välitöntä hätää. Olet vain törmännyt postmodernismiin." Jussi Rytkönen: Kirkon on otettava postmodernismi haltuun. Kotimaa/Teologia 18.2.2010, 27.
Juhani Huttunen: Mitä todella tapahtuu? Kirkko ja kaupunki 17.3.2010. Sivut 4-5.
Lea Lappalainen: Postmoderni haastaa kirkon. (haastattelu) myös Kirkkomme lähetys 2/2010 ( 8-9)
"Ei ole maailmanrauhaa ilman uskontojen rauhaa" Janne Villa: Rohkea tunnustuksellisuus kuuluu uskontojen kohtaamiseen Kirkko ja kaupunki 22/16.6.1999 [Uskontojen universumiin liittyvä haastattelu. ks esittely ja muut arviot]
Markus Partanen: Jumala on kuollut, ihminen kuollut.
- Sana/Ajankohtaista 25.2.2010
Video: Matti T. Amnell: Elämä vaatii rohkeutta (Agricola-messu)

Uskontojen universumi: väitöstiivistelmä

Helsingin Yliopisto

Väitös: TL, FM Matti T. Amnell: Uskonnonfilosofia

Lähettäjä: "Pia-Tuulia Paano" 08.03.2002 15:02




TL, FM MATTI T. AMNELL väittelee 9.6.1999

Teologisessa tiedekunnassa esitetään keskiviikkona 9.6.1999 kello
12.00 yliopiston päärakennuksen auditoriumissa XII, Aleksanterinkatu
5, tarkastettavaksi TL Matti T. Amnellin väitöskirja "Uskontojen
universumi. John Hickin uskonnollisen pluralismin haaste ja siitä
käyty keskustelu".

Tutkimus kuuluu uskonnonfilosofian alaan.

Vastaväittäjänä on professori Hans-Olof Kvist Åbo Akademista ja
kustoksena professori Heikki Kirjavainen.

Teos julkaistaan sarjassa Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran
Julkaisuja 217, ISSN 0356-9349.

LYHENNELMÄ VÄITÖSKIRJATYÖSTÄ:

Miten pitäisi uskontojen väliset suhteet hoitaa tulevana
vuosituhantena, jotta uskonnot olisivat mukana maailmanlaajuisiksi
tulleiden ongelmien ratkaisemisessa ja paremman tulevaisuuden
rakentamisessa? Eräs vastausyritys tähän on englantilaisen teologin ja
uskonnonfilosofin John Hickin pluralismi. Sen mukaan suuret
maailmanuskonnot ovat samanarvoisia vastauksia samalle perimmäiselle
Todellisuudelle eli Jumalalle. Ne ovat kuin planeettoja kiertämässä
auringon ympäri tai kuin eri värejä sateenkaaressa. John Hick nimittää
pluralistista teoriaansa uudeksi "kopernikaaniseksi
vallankumoukseksi".

John Hick (1922-) tuli nuorena konservatiivisena teologina kuuluisaksi
uskonnonfilosofisista teorioista, jotka ovat muodostuneet jo
klassisiksi. Hickin ajattelu muuttui radikaalisti 1970-luvulla. Hän
hylkäsi perinteisen kristinuskon ja alkoi hahmotella "toista
kristinuskoa", jossa kielletään Jeesuksen jumaluus ja Raamatun ihmeet.

Hickin mukaan sama jumaluus vaikuttaa kaikissa uskonnoissa "painetta",
jonka vaikutuksesta uskonnot syntyvät. Jumaluus koetaan kuitenkin
uskonnoissa eri tavoin paikallisten olosuhteiden ja kulttuurien
johdosta. Siitä syntyvät uskontojen erilaisuudet. Jumaluus itsestään
on ihmisen tietokyvyn ja käsitteiden ulkopuolella. Ei voida tietää,
onko se yksi vai monta, hyvä vai paha, persoonallinen olento vai
persoonaton prinsiippi. Eri uskontojen opit ovat Hickin mielestä
runouden kaltaisia myyttejä, jotka eivät ole kirjaimellisesti totta,
vaan tarkoitettu vaikuttamaan ihmisten asenteisiin. John Hickin mukaan
kaikissa uskonnoissa on sama pelastustie: itsekeskeisyydestä
todellisuuskeskeisyyteen. Sen vuoksi lähetystyö ja toiseen uskontoon
käännyttäminen tulisi lopettaa. Kuoleman jälkeen kaikki ihmiset
syntyvät useita kertoja uudestaan toisiin maailmankaikkeuksiin, joissa
heidän kehityksensä jatkuu. Lopulta yksilölliset rajat katoavat ja
ihmiset yhtyvät yhdeksi kollektiiviseksi persoonallisuudeksi.

Tutkimus osoittaa, että John Hickin pluralismin juuret ovat
valistusfilosofiassa ja itämaisessa ajattelussa. Hick ei ota
riittävästi huomioon uskontojen omaa identiteettiä eikä uskontojen
välisten suhteiden polttavinta ongelmaa, totuuskysymystä. Hickin
pluralistisesta uskonnonfilosofiasta on tullut elitistinen ja
synkretistinen uskonnon kaltainen ideologia, johon vain harvat
voinevat yhtyä. Kunkin uskonnon kannattajat pitävät omaa uskontoansa
perimmäisenä maailmanselityksenä, mikä johtaa tavallisesti
lähetystyöhön. Siihen niillä on oikeus uskonnonvapausperiaatteen
mukaisesti. On epärealistista odottaa, että uskonnot voisivat lähestyä
toisiaan Hickin filosofian pohjalta. Keskustelun herättäjänä Hickin
pluralismi on kyllä tehokas.


Religionernas universum, utmaningen från John Hicks religiösa
pluralism samt diskussionen kring denna.

Hur skall relationerna mellan olika religioner skötas under det
kommande milleniet för att religionerna skall kunna vara med om att
lösa de enorma globala problemen och bygga en bättre framtid? Den
pluralism den engelska teologen och religionsfilosofen John Hick fört
fram är ett försök att ge svaret på dessa frågor. Enligt Hick är de
stora världsreligionerna likvärda svar på den yttersta Sanningen, dvs
Gud. De är som planeter som kretsar kring solen eller som olika färger
i regnbågen. John Hick kallar sin pluralistiska teori för en ny
"kopernikansk vändning".

John Hick (1922-) blev som ung konservativ teolog känd för sina
religionsfilosofiska teorier, som redan blivit klassiska. På
1970-talet undergick Hicks tankegångar en radikal förvandling. Han
övergav den traditionella kristendomen och började utforma en "annan
kristendom", som förnekar Jesus gudom och Bibelns under.

Enligt Hick är det samma gudom som inom alla religioner påverkar det
"tryck", som sedan ger upphov till religionerna. På grund av lokala
förhållanden och kulturer upplevs dock gudomen på olika sätt inom
religionerna. Därigenom uppstår skillnaderna mellan dem. Gudomen i sig
går utanför människans uppfattningsförmåga och begreppsvärld. Man kan
inte veta om det är fråga om en eller många, gott eller ont, ett
personligt väsen eller en opersonlig princip. Enligt Hicks åsikt är de
olika religionernas läror poesilika myter, som inte representerar en
bokstavlig sanning utan är avsedda att påverka människornas attityder.
Enligt John Hick förekommer samma väg till räddningen inom alla
religioner: från självupptagenhet till verklighetsförankring. Därför
bör missionsarbetet och omvändandet till annan religion upphöra. Efter
döden föds alla människor upprepade gånger på nytt till andra
universum där deras utveckling fortsätter. Till slut försvinner de
individuella gränserna och människorna förenas till en enda kollektiv
personlighet.

Undersökningen visar att rötterna till John Hicks pluralism finns i
upplysningsfilosofin och österländskt tänkesätt. Hick beaktar inte i
tillräcklig utsträckning religionernas egen identitet och inte heller
det mest brännande problemet i relationerna mellan religionerna,
sanningsfrågan. Hicks pluralistiska religionsfilosofi har blivit en
elitistisk och synkretistisk religionslik ideologi, med vilken endast
ett fåtal torde kunna förena sig. Förespråkarna för respektive
religion anser sin egen religion vara den yttersta världsförklaringen,
vilket vanligen leder till missionsarbete. Med stöd av
religionsfrihetsprincipen har de rätt därtill. Det är orealistiskt att
vänta sig, att religionerna skulle kunna närma sig varandra utgående
från Hicks filosofi. Däremot är Hicks pluralism nog så effektiv som
incitament till diskussioner.

Julkaisussa on 261 sivua ja se on painettu Helsingissä. ISBN-numero on
952-9791-31-3.

Lisätietoja:
Tiedottaja Minna Meriläinen, puh. (09) 191 22570 tai toimistosihteeri
Pia-Tuulia Paano, puh. 191 22342.